Andreas Diefenbach luo kaipauspaikkansa omassa mielikuvituksessaan. Hän eli 13-vuotiaaksi saakka Pohjois-Kazakstanissa. Hän etsi tiensä Keski-Aasian erämaan ja eurooppalaisen sivilisaation välimaastossa. Hänen setänsä asui Baikaljärvellä. Kun setä tuli kylään, tämä kertoi pilkkimisestä, metsästämisestä ja sienestämisestä taigalla. Andreas kuvitteli nämä kertomukset seikkailujen lumimaisemaan. Jäätyneen Baikaljärven autiosta lakeudesta tuli hänen fantasioidensa valkokangas. Hän rakasti pakkasta, lunta ja jäätä. Lumi symbolisoi hänelle jotakin lämmintä ja tuttua. Pakkanen ja jää ilmaisevat jotakin uskomattoman selkeää ja rauhallista. Vielä tänäkin päivänä hänellä on aivan oma muistonsa tästä paikasta ilman, että hän on koskaan käynyt siellä.